Memory lane...

Monen vuosikymmen aikana on syntynyt jos jonkinlaista muistoa; hyviä ja huonompia, mutta muistoja yhtä kaikki. Kun aikanaan olimme ottamassa koiraa omaan perheeseemme, ei rotu ollut ihan selvä valinta. Olin jossain nähnyt vanhaenglanninlammaskoiran tuntematta rotua, eikä tuolloin todellakaan ollut nettiä mistä katsoa... Kirjastoon siis mars! Kriteereitä oli: lapsiystävällinen, reipas, uskollinen, sosiaalinen ja mieheni mielestä koira ei ole koira ellei sillä ole kokoa. Itselläni ensimmäinen valinta olisi ollut kuitenkin kultainen noutaja, mutta tämä ei sopinut "hallitukselle" - sitten aloimme etsiä vanhaenglanninlammaskoiraa. Pentuja ei niin vain ollut saatavilla, kaikki pentueet oli varattuja niin, että noin vuosi olisi ollut odotusaikaa. Tuolloisen perheen vanhimman pojan vakavan sairauden kohdalla meillä oli ns kiire, emme tienneet onko hänellä aikaa vuotta odottaa. Ollessani yliopistollisessa sairaalassa poikamme kanssa näin ilmoituksen paikallislehdessä "kasvattajalle palautunut pentu etsii uutta kotia". Mieheni soitti ja kertoi meistä, vaikka ostajaehdokkaita olisi ollut paljon, me saimme kuin saimmekin tämän pennun! Ja sen jälkeen on rotu ollut se ainoa ja oikea ns nro1 rotu. Meillä oli vajaa 15 vuotta myös cotoneita, joita kasvatimme pienimuotoisesti ja nyt lähivuosina on ollut yhteisomistuksessa tyttären ja vävyn kanssa englanninbulldoggi, joista on kennelnimelle syntynyt kaksi pentuetta. Toistaiseksi uutta ei ole tiedossa. Havannankoira tuli sijoituskoirana kolme vuotta sitten, tämän rodun suhteen olen toiveikas josko sitä voisi pienimuotoisesti alkaa kasvattamaan tulevaisuudessa.

 

 

PARHAIMPIA muistoja näyttelyrintamalla on ollut ensimmäisen koiramme kanssa veteraani-ikäisenä, se oli lähes aina roppiveteraani ja sijoittui usein myös ryhmässä. Tuolloin koiramaailma oli niin uutta ja niin suurin odotuksin aina lähdettiin matkaan. Voi noita aikoja!

Ensimmäisen lammaskoiramme kanssa Ruotsin erikoisnäyttelyssä VSP veteraani

 

Mikkelin näyttelyssä, Sany ensimmäisiä kertoja veteraaneissa

 

MATKAMUISTOJA

NIITÄ on kertynyt pal-jon! Olemme ystävieni kanssa käyneet ilman koiraa USAn erikoisnäyttelyitä katsomassa monta kertaa, koirien kanssa on tullut kierrettyä monen maan Maailmanvoittajat ja Baltian maat on myös käyty kymmeniä kertoja vuosien varrella. Alkuaikoina sinne meno ei ollut ihan helppoa: rajatarkastukset kestivät kauan, koirilla piti olla kaikenmaailman leimoja ja todistuksia, joihinkin maihin oli hankala päästä ja matkat olivat pitkiä sekä tiet huonoja. Mutta niin sitä vain mentiin, ei navigaattoria, ei matkapuhelimia, ei hyviä teitä! Kyllä nykyään on niin helppoa!

 

YSTÄVIÄ on vuosikymmenten aikana tullut paljon, suurin osa on säilynyt sellaisina mutta on niitä, joiden oma elämä on muuttunut niin paljon ettei enää ole painoarvoa meidän suhteen, paljon on menehtynyt kultaisia ihmisiä liian varhain. Kielitaito on pysynyt jonkinlaisena, kun ulkomaiden ystävien kanssa - "chättäillään" - jutellaan koira- ja muistakin asioista! Ja taas totean miten helppoa se nykyään onkaan! :) Ennen ei ollut kuin puhelin ja "kirjekyyhky" eli posti-toi-ja-posti-vei. Tietoja sai odotella kauan...

 

ELÄMÄNI koira, no en voi sanoa että minulla ainakaan olisi vain yhtä elämäni koiraa vaan nämä kaikki ovat olleet sellaisia! Jotkut vain ovat jääneet mieleen eniten, luonteenpiirteiden taikka muiden ominaisuuksien takia. Lähes tulkoon jokainen koiramme on palkittu näyttelyissä ainakin Suomen MVA titteliin asti, joitain ei ole esitetty lainkaan taikka on, mutta eivät ole olleet ns "huippuja".

 

Kuvassa olemme ystäväni Ulla Hellmanin /Grey Coats knl Tallinnassa, kuvan koirat ovat Suomen ensimmäiset Eestin valiot muuten.... Ja "tytöt" näyttää myös vielä ihan valiolaadulta LOL!

ROP: Grey Coats After The King VSP: Sanysahara

 

Sulo, Luvtym Cherry Bomb In Snow, oli usein palkintopallilla ja tässä on ryhmävoitto Imatralla

Sulo on toisen narttulinjani takana monen monen koiran sukutaulussa

 

Kiki, RYP2 kuvassa

 

VIERAILUJA ulkomailla

Olemme matkustelleet myös ilman koiria, pisimmät matkat ovat suuntautuneet USAhan, jossa olemme vuodesta 2005 käyneet katsomassa useita rodun pääerikoisnäyttelyitä, heidän SPECIALITY of the year. Ensimmäinen oli usan yhdistyksen 100-v juhlanäyttely, varsinainen spektaakkeli ja koiria on satamäärin. UPEA kokemus, johon jäi jotenkin koukkuun. On ollut mielenkiintoista huomata miten myös siellä on rotu kehittynyt ja ulkomaan tuontien ansiosta myös tullut parannuksia esim turkinlaatuihin. Hienoja, ainutlaatuisia kokemuksia joita en vaihtaisi mihinkään!

 

 

 

 

In Memoriam

 

Joistakin koirista ei ole julkaisukelpoisia kuvia olemassa, alla on viime vuosikymmenen aikana poisnukkuneet:

 

LOLA

Blockhead´s Yummy Yep-Yep

C.I.B FIN MVA EE MVA LV MVA BALTJV-07 BALTV-07 JV-07 BALTV-10 HDB, ED 0/0

03.09.2006 - 19.02.2016

SULO

Luvtym Cherry Bomb In Snow (USA)

 

INT-FIN-EST-RUS-LV-S CH, Voittaja2002, PMV2005, vet-MV2006

7.7.1998 - 21.12.2007

SANDY

BLOCKHEAD´S KIND OF MAGIC

INT-FIN-EST-LTU-LVU-RUS-N-CH, LVV99, BALTV99
21.1.98-9.2.2007

KIKI

KONTIKI AUS DEM ELBE-URSTROMTAL 

INT-FIN-EST-LTU CH
9.1.1995 - 24.7.2006

SINDY

CEETAN GALAXY OF TIRRI

C.I.B FIN, LV, LT MVA BALTV-97 AT-HUNV-98 LTV-99

29.6.1995 - 05.12.2009

PANSKU

BLOCKHEAD´S PANDORA

 

INT-FIN-EST-LTU CH

HD A, od 0/0

23.8.2000 - 9.4.2010