Pentueista ja kasvatuksesta

Yli 20 vuotta vanhaenglanninlammaskoirien kasvatusta ja kokemusta rodusta vuodesta 1986, pentuemäärän ollessa tässä rodussa yli 150. Näihin vuosiin mahtuu siis kaikenlaista; ylä- ja alamäkeä iloineen ja suruineen.

Lauri Vuolasvirta-palkinto #488 myönnetty rodun erittäin ansiokkaasta kasvatustyöstä. Olen jäsenenä SUKOKA ry:ssä (Suomen Koiran Kasvattajat ry, johon pääsemiseksi tarvitaan tietty vuosi kasvatustyötä sekä tietty määrä pentueita JA kahden Sukoka ry:n jäsenkasvattajan suositus). Myös SKL:n kasvattaja sitoumus 2011 allekirjoitettu.

Olemme kasvattaneet vanhaenglanninlammaskoiria vuodesta 1989 ja jo alusta alkaen on päämääränä ollut kasvattaa terveitä yksilöitä, joilla on rodulle tyypillinen avoin, kiltti ja sosiaalinen luonne unohtamatta rotutyyppiä ja -määritelmää:" Voimakas, neliömäiseltä näyttävä, erittäin sopusuhtainen ja kauttaaltaan tasapainoinen", joka lukee heti ensimmäisessä lauseessa rotumääritelmän alussa. Kasvattimme siis ovat lähes tulkoon kaikki voimakasluustoisia, osa isoja ja osa vähemmän isoja, jos mittana käytetään "vain" säkämittaa. Rodun pitkäaikainen kasvattaja, Mary Anne Brocius Qubic-kennelistä (USA) kiteytti & perusteli asian mielestäni erittäin osuvasti: " Rotu on alunperin tarkoitettu AJAVAKSI paimenkoiraksi ja sitä käytettiin nautakarjan ajossa. Luuston ja lihaksiston ON oltava vahva kestääkseen mm. nautojen potkut". Myös luonne oltava sellainen kuin myös rotumääritelmä siitä sanoo: "Mukautuvainen ja tasapainoinen. Rohkea, uskollinen ja luotettava, ei vähääkään hermostunut eikä aiheettomasti aggressiivinen" Rotuhan pidetään hyvin lasten kanssa toimeentulevaksi ja meistä jokainen tietää, että lasten kanssa edellä mainitut ominaisuudet ovat enemmän kuin suotavia.. :)

Jalostuksesta ajattelemisen aihetta

Pentueet kasvavat "vierihoidossa" kaksi-kolme ensimmäistä elinviikkoaan, kunnes emo pärjää isonkin pentueen kanssa yöt ja voimme alkaa pikkuhiljaa siirtymään vieroitusvaiheeseen ja -ruokintaan. Tässä vaiheessa kesäpennut pääsevät ensimmäistä kertaa ulos, jos sää on suotuisa; talvipennuilla ulosmeno siirtyy hiukan tuonnemmaksi ja sekin sääolosuhteiden mukaan. Pian neljän-viiden elinviikon jälkeen pennut ottavat kontaktia muualla ja toisiin koiriin, ja siirtyvät vähitellen kokonaan toisten koirien kanssa laumaan silloin kun ihmiset ovat kotosalla. Luovutusikäiset pennut ovat luonnollisesti käyneet eläinlääkärin tarkastuksella ja ne on mikrosirutettuja, kasvattajan opas (noin 25 sivua) tulee ns.pentupakettiin sekä alkuruoka sekä muita pentutarvikkeita (ensi-harja, kuppi, pentutalutin). Mukaan myös kasapäin suullisia ohjeita ja evästyksiä.... :)

Kuva alla: 1989 A-pentue ottaa kontaktia kasvattajaan... :)

Koska rodussa esiintyy melko paljon lonkkavikaa, kasvattaja antaa suosituksen hyviksi kokemistaan koiranruokamerkeistä ja toive on, että näiden mukaan mennään kiivain kasvukausi. Myös rodunomaiset terveystarkastukset ovat vaatimuksena eli lonkkakuvaus, kyynärpääkuvaus ja silmäpeilaus koiran ollessa noin 1.5 -2 vuotias. Olen allekirjoittanut SKL:n kasvattajasitoumuksen, joka sitoo näin ollen kasvattajaa - ostajan+myyjän välisessä sopimuksessa kauppaehtoihin laitetut terveystarkastukset sitovat myös ostajaa. :) Kaikki pentumme myydään SKL:n sopimuspapereilla; myös sijoituskoirien kohdalla käytän SKL:n sopimuksia. Pennut rekisteröidään aina, myös ns. kotilaatuiset (värivirheelliset, häntämutka, purentavika tms. näyttelyyn/siitokseen estävä seikka).

Vaikka on kiva käydä näyttelyissä, sitä ei voi vaatia tulevalta pennunostajalta ellei tämä nimenomaan sitä kerro haluavansa ja siinä tapauksessa yritän kannustaa ja neuvoa kaikin tavoin, jotta harrastus ei menisi ihan "puihin" ensimmäisten vastoinkäymisten takia (ja uskokaa pois: näitäkin tulee...). Tärkeintä uuden kodin suhteen on, että se on sitoutumassa uuteen perheenjäseneen sen koko elinajan, asia on harkittu tarkoin ja mietitty myös siitä koituvat vaivat, rahanmeno ja ajankäyttö; sillä koira tarvitsee jokapäiväisen liikunnan ja ruuan lisäksi myös rakastavaa perhettä sekä säännöllisen turkinhoito-motivaation :) Lampurin turkki voi olla melko haastava varsinkin ensimmäiset pari vuotta, se kerää kaikki "kättä pienemmät" turkkiinsa esim. metsälenkeiltä ja kaikki kurat vesikelillä. Tiedostettuaan kaiken tämän ja asian ollessa harkittu perinpohjin, kasvattajasta on todella mukavaa saada pentu perheeseen, jossa sitä todella odotetaan hartaudella huolimatta kaikesta sen aiheuttamasta "ylimääräisestä vaivasta"!! :) Korvaus minkä tästä saat, ei ole mitattavissa rahalla, vaan RAKKAUDELLA & USKOLLISUUDELLA! :)

Harkitsethan siis tarkkaan onko nyt oikea aika ja mahdollisuus uuden elämän tuloon perheeseen...TERVETULOA tutustumaan rotuun ja meihin, laita s.postia taikka soita.

2010:

Alla: pojantyttäremme Karla antaa halin yhdelle pennuista

 

Alla kuvia parin viime vuoden pennuista:

PENTUEESTA jäi omistukseemme toinen nartuista eli ´Helga`Best Of Course. Helga asuu poikamme Mikan & puolisonsa Raakelin luona. Toinen tytöistä lähti Ruotsiin Staffan & Ann-Helen Öhmannille, urospentu ´Alpo´ Best Friend meni Kuopioon Sanna & Tuomas Koposelle, jossa asuu melkein 11-v kasvattimme ´Bilbo´. Toisen uroksen ´Unon` Best Choice koti on kaukana kaukana .... toivottavasti Uno saavuttaa siellä jotain ja kysyttyjen sukulinjojen jatkoa saattanee näkyä sielläkin päin. Tärkeintähän on HYVÄ KOTI! Toivotan kaikille pennuille hyvää & tervettä sekä pitkää elämää. :)Pennuilla oli kahdella jo "valmiit" pigmentit nenissä syntyessään, nyt on muillekin tullut hyvin nenäpigmenttiä, huuliin samoin. Pennut painoivat yli kilon (21.6.) ja ne alkoivat pikkuhiljaa muuttua "omanlaisekseen" :) Uros nro 1 vaikutti rauhalliselta, mönki vakaasti ja varmasti äidin nisiä kohti, uros nro 2 piti ääntä, ellei sitä nisää heti löytynyt - nartuissa samoin nro 1 meni tasaisesti kohti emon nisiä ja nro 2 oli sitä mieltä, että "heti mulle kaikki tänne" :) Siiri osoittautui erittäin hyväksi emoksi, se hoiti rauhallisen varmoilla otteilla pentuettaan, ei hötkyillyt eikä ollut lainkaan hermostuneen oloinen vaikka meillä tätä elämää on mm. lapsenlapsen vierailujen muodossa, remonttia pihalla ym. Toivoimme pentujen perivän vanhempiensa luonteet; rauhalliset, avoimet ja itsevarmat. Nyt kun pennut ovat yli 7 kk (2011 alkuvuosi), on ainakin Helgan luonne osoittautunut odotetun kaltaiseksi :))

2009

 

Alla: 2009 pennuista pojat

Alla: 2009 pennuista tytöt:

Pentueesta meille jäi asustamaan Elli eli B. A Star Once More, josta kehkeytyi ns. "puoliväliin" isän ja äidin luonteesta oleva lampurinarttu. Elli on kuvassa ainoa, jolla ei ole värimerkkejä päässä. Nyt aikuisiässä Elli on nartuista kaikista isoin, vilkkaahko ja vankkaluustoinen narttu, jolla on A-lonkat ja terveet kyynärpäät.