VANHAENGLANNINLAMMASKOIRA

Lampuri, bobtail, oes - monta nimeä rakkaalla lapsella. 

Meille ensimmäinen lammaskoira tuli vuonna 1986 ja siitä lähtien meillä on ollut enempi ja vähempi koiralaumaa ja vanhaenglanninlammaskoirat ovat "näytelleet" suurta osaa elämästämme.

Rotu tuotiin Suomeen 1940-luvun lopulla Englannista, jossa sitä käytettiin paimenkoirana ja ajavana paimenkoirana lampaiden, karjan ja siipikarjan (hanhet, ankat) parissa. Koirien hännät typistettiin ja tarina kertoo alun alkaen syynä olleen se, että näin menetellen verottaja tiesi koiran olevan työkoira ja siitä ei tarvitse maksaa veroa. Nykyään on typistyskielto jo kaikissa Skandinavian maissa, useissa Euroopan maissa ja jopa Englannissa puhutaan typistyskiellon puolesta ja voi olla, että se on tulossa myös sinne.

Rekisteröintimäärät pyörivät vuosittain alle 50:n tienoilla ja rotu ei kuulu ns. suosikkirotuihin; pentua voi joutua odottamaan pitkäänkin koska aktiivikasvattajia on vain muutama Suomessa. Runsaan, pörröisen karvapeitteen omaava lampuri on komea ilmestys ja nämä "meikäläiset" koirat upealla runsaskarvaisella hännällään hurmaa kenet tahansa! ;)  Hännän huiskutus näyttää kuinka iloinen koira on - ja sopii itse asiassa tälle rodulle aika hyvin. Kaikki hännät, joita olen nähnyt, ovat valkoiset päästään, toisilla pikku tipla ja toisilla enemmän valkoista. Rotua ei mitä ilmeisemmin "vaivaa" ns. koukkuhäntä, koska tämän yli 20 vuoden aikana en ole nähnyt kuin yhden sellaisen. Häntien pituuskin on melko vakio, mutta "kieppi" voi olla joskus lähes pystykorvamaisesti rullalla. Hännästä ei yksinkertaisesti sanottuna rotumääritelmä mainitse juuri mitään. Luonteeltaan vanhaenglanninlammaskoirat ovat lempeitä, uskollisia ja sosiaalisia. Joillakin yksilöillä on luontainen taipumus paimentamiseen, ja ellei sillä ole "oikeata" laumaa paimentaa, saattaa lähistöltä löytyä sijaispaimennettavia: polkupyöräilijä, hiihtäjä, lastenrattaita työntävä äiti/isä, sauvakävelijä tms ja tämä saattaa aiheuttaa väärinkäsityksiä koiran luonteesta; sehän tekee vain sitä mihin rotu on aikojen alussa jalostettu. ;)

Rotu on isokokoinen; nartut keskimäärin 58-60 cm/26-30 kg ja urokset noin 62-65 cm/40-45 kg - mutta rotumääritelmässä ei ole säkäkorkeudelle ylärajaa, alarajan ollessa urokset 61,5 cm ja nartut 56 cm. Lammaskoiran silmien väri voi olla sininen, eripari (sininen-ruskea), ruskean silmän väri voi olla haalistunut eli vaalean ruskea, olen nähnyt kerran jopa vihreäsilmäisen lammaskoiran. Suotavaa olisi, että silmät ovat joko tummanruskeat tai sini-ruskea silmäpari. Ks. rotumääritelmä. Pigmentti silmien ympärillä olisi toivottavaa, mutta joskus on näin, että sitä on vain osittaisesti (jos ollenkaan, valitettavasti). Kirsun tulee olla musta (paitsi sinisenä syntyneillä) ja huulipigmentti on myös erittäin toivottavaa.

Lampuri on PeViSa -rotu ja ehkäisyohjelmassa on pakolliset tutkimukset lonkka-, kyynärkuvat sekä silmätarkastus. Lonkka-asteen tulee olla rekisteröintiä varten vähintään C, kyynärpääkuvauksen tuloksella ei ole merkitystä rekisteröinnissä, silmätulos tulee olla vapauttava eli terveet silmät; ts. sairaiden jälkeläisiä ei rekisteröidä. Yhdistyksen pentuvälityssäännöt ovat ankarampia, niin että C-lonkkainen tarvitsee parikseen A-lonkkaisen (ilman poikkeuslupaa), uros tulee olla 2-vuotias ennen ensimmäistä siitoskäyttöä, eikä sillä saa olla seurantajaksolla 2-7 vuotta kuin 10 jälkeläistä korkeintaan 2 eri nartun kanssa. Nämä säännöt ovat siis pentuvälitystä varten - Suomen Kennelliiton rekisteröintisääntö on väljempi. 

Vaikkakin lonkat ovat isojen rotujen ns. tyyppisairaus, niin mielestäni ei pidä tuijottaa pelkästään lonkka-asteeseen, jos koira ON kliinisesti terve eikä sitä ole esim. C-lonkka vaivannut. Rodulla on muitakin sairauksia, joiden suhteen olen sitä mieltä, että ne vaivaavat koiraa paljon enemmän ja vaivojen kanssa on joskus melkoisen mahdoton elää. Esim. allergiat, CA, SA, haiman vajaatoiminta ym.  ovat sairauksia, joissa hoidollisesti on joskus vaikea päästä edes tyydyttävään tulokseen. Mielestäni  luonne on erittäin tärkeä asia - seikka josta ei missään säännöissä sanota mitään eikä sen suhteen ole olemassa kuin kasvattajan oma moraalisääntö. Onneksi vuosien mittaan on luonteet meillä Suomessa pysyneet melkoisen mukavina - kiitos valistuneiden kasvattajien ja itsekritiikin.

Turkin hoitaminen vaatii aikaa sekä kärsivällisyyttä. Koira on helppo opettaa olemaan paikallaan sitä harjatessa ja tämä tulisikin tehdä jo pentuna. Turkin tulee harmaa eri sävyissä; tummanharmaa, sinisen harmaa, ns. kyyhkysen harmaa, tummempi tai vaaleampi harmaa. Ruskea väri on epäsuotava, ja ennen sanottiin, että ruskea turkki on ns. hylkäävä virhe. Tätä ei pidä sotkea väriin, joka on esim. juniori-ikäisellä koiralla, jonka vanha, musta pentuturkki vaihtuu, haalistuu ja menettää väripigmentin tästä vaihtuvasta karvasta. Useimmiten se on vain latvasta ruskea - ei kasva juuresta asti ruskeaa, joka on mielestäni ns. virhe näyttelyitä ja jalostusta ajatellen. Turkki käy läpi pääsääntöisesti 4 eri vaihetta: pentukarvasta juniorikarvaan, juniorikarvasta ns. välikarvaan, ja tästä karvasta aikuisturkkiin, joka on "valmis" noin 4-5 vuotiaana yksilöstä riippuen. Pennut syntyvät joko musta-valkoisina tai sinisinä (hopean värisinä) joka on värin liudentuma ja se on geeneissä, vaikuttaa niin silmien kuin pigmentinkin väriin. Rotu ei ole ns. trimmattava rotu, vaan sen turkki tulee pitää puhtaana, harjattuna ja takuttomana, eikä pelkästään ulkonäöllisistä syistä vaan koiran takia - iho hautuu takkujen alla, se kutiaa ja on varmasti ikävän tuntuinen hautomo. Kun on päättänyt turkkirodun ottaa itselleen, turkin hoito on yksi oleellinen seikka koiran hoitoa. Isona rotuna vanhaenglanninlammaskoira on opetettava pysymään paikoillaan harjaamisen ja hoitamisen ajan - näin se on miellyttävämpää sekä koiralle että sinulle. Usein kasvattajat leikkaavat mm. juuri penikoineet nartut lyhyeen karvaan, koska ne hormonien vaikutuksesta kuitenkin menettävä paljon karvapeitteestään. Toiset pitävät koiransa aina lyhyessä karvassa; tämä puoltaa joissain elämänvaiheissa paikkaansa, mutta itse pidän koirasta pitkäkarvaisen näköisenä ja täydessä karvassa. Mielestäni on kuitenkin koiralle parempi olla lyhyessä, takuttomassa karvapeitteessä kuin pitkässä, likaisessa ja takkuisessa "takissa".

Koira tarvitsee päivittäisen lenkin, liikuntaa sekä huolenpitoa, rakkautta ja aikaa. 

Mikäli lammaskoira on haaveissasi, valmistaudu iloiseen ja sosiaaliseen seuralaiseen elämässäsi, mutta myös hoitamaan sen kaunis karvapeite, sekä kaikki muut koiran pitoon liittyvät seikat. Vaikka et koiranäyttelyihin ole innokas koiran kanssa menemäänkään on se hoidettava ihan yhtä hyvin kuin "valio" - onhan näyttelykoirakin suurimman osan elämästään silti perheenjäsen!